lapsen ravitsemus

Ruoka on tietysti ravinnon lähde, mutta itse ruokailuunkin voi littyä monia mielihyvän tuntemuksia. Imeväisiässä, syntymänsä jäl- keen, vauva saa ravintonsa lähinnä äidin- maidosta.
Lasta ruokitaan noin puolen vuo- den ikään rintaruokinnalla.
Rintaruokinnan jatkaminen aina 8-9 kuukauden ikään on lapselle hyödyllistä, koska rintamaito sisältää kaiken, mitä vauva tarvitsee, ja sen on todettu suojelevan lasta mm.
sairauksilta.
Kasvavan ja kehittyvän vastasyntyneen ravinnon tarve on suuri, ja siksi pieni vauva syökin 2-3 tunnin välein.
Rintaruokittaessa äidin syömisja elämäntavoilla on suuri merkitys.
Hyvä vaihtoehto rintaruokinnalle ovat äidinmaidon vastikkeet.
Niissä on turvattu vauvan tarvitsema ravinto kaikkine vitaminija lisäaineineen.
Imemisrefleksi on lapsella jo syntyessiän.
Vähitellen, noin kolmen kuukauden lišss lapsi on valmis maistamaan kiinteätä ravintoa, tavallisimmin jotain marjatai hedelmasosetta.
Puolen vuoden iässa lapsi pystyy jo istumaan tukien.
Häntã voi tälloin edelleenkin syõttäa sylissa tai ns.
babysitterissä, mutta hanta voi totuttaa myös omaan syöttotuoliin.
Tassa iassä la lapsi osa jo tarttua esineeseen yhdellä kädellä, sirtää sen kädestä toiseen ja viedä sen suuhunsa.
Kiinteän ravinnon antamisen aloittamisen yhteydessä on hyvä antaa lapselle oma lusikka käteen.
Kolmevuotiaana lapsi oppii syömäärn veitsellä ja haarukalla.
Kaksikolmevuotias osaa voidella leipänsä ja ottaa itse ruokaan sa.
Aikuista tarvitaan antamaan turvallisuutta ja mallia sekä neuvomassa rauhallisesti ja konkreettisesti. Kolmivuotiaasta lähtien on aika opetella palauttamaan ruokailuvälineet ja roskat nille varatuille paikoille.
Aikuiner on taas tärkeä esikuva.
Hän auttaa, neuvoo ja tukee ollen lähellä.
Lapsi tarvitsee aikaa selviytyäkseen toimistaan Viisivuotias harjoittelee entistä siistimpia ruokailutapoja ja esimerkiksi perunoiden kuorimista.
Omatoimisuuden harjoittelun ohella tämä on mainio hienomotoriikarn ja keskitty miskyvyn harjaannuttaja.
Tässä toiminnan loppuun suorittamisella on lap selle välitön, konkreettinen merkitys.
Kuusivuotiaana hän osaa yleensa jo sitten tämankin asian.
Ravinnon tarve vaihtelee samanikäisten lasten kesken ja samallakin lapsella eri kausina.
Nopean kasvun ja kehityksen aikana se on yleensa suurin.
Lapsen käydessa toista vuottaan hänen ruokailunsa keskeytyy helposti pienistäkin ymparistön tapahtumista ja äänistä.
Tutun, häiriöttömän ja kaikilla tavoin turvallisen ruokailuympäristön luominen on aikuisen vastuulla. Lapselle ei tule tuputtaa ruokaa eikä häntä saa pakottaa syömään.
Myöskään näk kileipa tai jälkiruoka ei saisi olla missään tilanteessa palkkio tai rangaistus.
Jos lapsi saa sopivan ruokaannoksen ja häntä kannustetaan itse pyytämään tarvittaessa lisää, han oppii vähitellen itse säännöstelemäan ruokaannoksiaan.
Päivähoidossa isossa 3-6 -vuotiaiden lapsiryhmässä asiat sujuvat parhaiten, jos lapset syövät muutamassa pöytäryhmässä, jossa kussakin on tarjolla päivän ruokalajit.

Ruokailuhetket ovat pöytätapojen opettelun lisäksi hyviä tilanteita laajentaa myös tietoja ja kokemuksia, kun maistellaan ja totutellaan syömään monipuolisesti ja erilaisia ruokia.

Lapset myös juttelevat mielellään keskenään; tämän pitäisi olla mahdollista ja hyvänä alkuna henkeville, mukaville pöytäkeskusteluille.

Lapsi on tärkeää ottaa mukaan perheen yhteisiin ruokailuhetkiin aivan vauvaiästä lähtien.

Kodeissa ja hoidossa on hyvä suunnitella lasten istumajärjestys nin, että jokaisella on ruokarauha. Lapselle sopivan kokoiset tuolit ja ruokailuvälineet edistävät hänen itsenäistä selviytymistään ruokailutilanteista.

Kohteliaisuudet: "Kiitos", "Ole hyvä".

"Voisitko ojentaa..." kuuluvat ruokailutlanteisiin itsestään selvinä jo pienesta pitaen.

Lasten muistikuvat ruokailusta jakautuvat seka kielteisiin että myönteisiin.

Päivähoidon ruokia muistellaan "vesi kielellä" Kielteisiä muistoja ovat kokemukset pakkomaistamisesta ja pakkosyömisestä.

Vanhempien ja lasten, yleensä myönteisten, ruokailuun liittyvien näkemysten vastakohtana ovat päivähoitohenkilöstön kokemukset.

Ruokailutilanteet koetaan päi väkodissa ongelmallisimmiksi kasvatustilanteiksi.

Niissä esiintyy eniten lasten käyttäytymisen tasolla ilmenevia kasvatuksellisia ongelmia.

allerginen lapsi
allergia - mitä se on ?

Kun vieras valkuaisaine tunkeutuu elimistöön, alkaa muodostua vastaainetta, mikä on elimistön normaali reaktio.

Allergisella lapsella tämä reaktio on kuitenkin liian voimakas ja muuttunut sairaudeksi.

Lapsen elimistö muodostaa IgE -nimistä vastaainetta vierasta valkuaisainetta eli allergeenia vastaan. Allergeenit saavat aikaan allergisen reaktion, joka voi ilmetä mm.

silmissä, nenässä, keuhkoissa, suolistossa ja ihossa.

Tunnetuimpia allergeeneja ovat eräät ruokaaineet ja pölyt.

Allergian kehittyminen kestää lapsella noin 2-3 kuukautta siitä, kun lapsi on ensimmäisen kerran ollut tekemisissä vieraan valkuaisaineen kanssa.

Kun lapsi täman jälkeen joutuu uudestaan tekemisiin allergeenin kanssa, syntyy reaktio, joka puoles taan aiheuttaa allergisen sairauden.

Allerginen reaktio syntyy, kun allergian atheuttajien määra ylittää yksilöllisen sietokyvyn.

Tätä sietokykyä alentavat ulkoilman saasteet ja sisäilman epäpuhtaudet, kuten tupakansavu.

Noin joka viides lapsi on jollakin tavalla allerginen ja puolella heistä on jatkuvia oireita.

Taipumus allergiaan periytyy Jos toisella vanhemmista on allergisia oireita, lapsi saa allergian 50 prosentin todennäköisyydellä.

Molempien vanhempien ollessa allergisia lapsen riski sairastua allergiaan on 75 prosenttia. Tavallisimmat allergiat ovat ruokaaineallergia, atooppinen thottuma, allerginen nuha ja astma.


Aaltonen, M. ojanen, T. siven, T. vihunen, R. vilen, M. Lapsen aika. 2006. Werner Söderström oy . Helsinki.