lasten sairaudet

Lapsen sairastuessa hänen käyttäytymisessään ilmenee muutoksia.

Lapsi muuttuu usein vasyneek si, itkuiseksi ja ruokahaluttomaksi.

Useimmat lasen sairastamat sairaudet ovat nopeasti ohimenevia ja itsestään paranevia virustauteja, ja lasta on tälloin mahdollista hoitaa kotona.

Lapselle järjestetään raurata hallinen ympäristö, sillä sairas lapsi tarvitsee paljon lepoa ja nukkuu tavallista enemmän.

Sairas lapsi tarvitsee vanhempiaan lievittämään pahaa oloa ja tuomaan turvallisuutta.

Nykyään toisella vanhemmista on yleensä mahdollisuus jäädä pois työstä enintään kolmeksi paks alle 10-vuotian lapsen salrastues.

sa, jolloin lapsen kotihoito on mahdollista järjestää.

Sairaana ollessaan lapsi kaipaa tavallista enemmän vanhempiensa läheisyyttä syliä.

Lapselle voi laulaa, lukea tai kertoa satuja, kun hän haluaa ja jaksaa kuunnella.

Useimmat isommatkin lapset nauttivat sitä, että heille luetaan.

Jos lapsi on virkeä, hän tetta voi aivan hyvin oleilla myös jalkeilla, kunhan hänelle vain keksitään rauhallista tekemistä.

Pieni lapsi voi nukkua päiväunensa ulkona, jos hän on siihen tottunut.

Raitis ulkoilma voi jopa alentaa lämpöä ja aukaista tukkoista nenää.

Liiallinen television katselu ei ole hyväksi, koska se voi aiheuttaa etenkin kuumei läm selle lapselle päänsärkyä.

Lapsen nesteentarve määräytyy hänen painonsa mukaan.

Yli 6 kg painavan lapsen nesteentarve on aina vähintään 1 000 ml vuorokaudessa.

Kuumeen ai kana nesteentarve lisääntyy siten, että yksi aste nostaa nesteentarvetta 12 prosenttia. Vanhemmat voivat seurata lapsen nesteensaannin riittävyyttä tarkkailemalla lapsen yleisvointia, huulien ja suun limakalvojen kosteutta, ihon kimmoisuutta ja virtsaamistiheyttä Liian vähän nestettä nauttinut lapsi muuttuu epätavallisen väsyneeksi, hänen huulensa käyvät kuiviksi ja halkeileviksi, limakalvot katteisiksi ja virtsaamiskerrat harvenevat.

Lapsen tulisi virtsata vähintään 5 kertaa vuorokaudessa kuumeisenakin.

Kuumeen laskettua lapsi alkaa yleensä toipua nopeasti ja ruokahalu palautuu.

Toipilasaikana lapselle on hyvä tarjota vain pieniä annoksia ruokaaikoina ja tarvittaessa pienia välipaloja, jotta normaali ruokarytmi saavu tettaisiin mahdollisimman nopeasti takaisin.

Nuha

Nuha on yleensä virussyntyisen hengitystietulehduksen oire.

Se voi yskän tapaan olla myös merkki välikorvantai poskiontelon tulehduksesta tai hengityselinoireita aiheuttavasta allergiasta.

Nenästä valuvan eritteen ulkonäkö ja laatu vaihtelevat.

Infektion alkuvaiheessa erite on vetistä ja kirkasta, mutta muuttuu muutaman päivän kuluessa kiinteämmäksi ja kellertäväksi, jopa vihertäväksi.

Se ei yleensä merkitse infektion vaikeutumista, vaan osoittaa nuhan kestäneen pitempään.

Nuha häviää äkillisissä tulehduksissa 1-2 viikossa.

Tämä on tavallista etenkin päivähoitonsa aloittaneilla 1-3- vuotiailla, jotka kohtaavat monia uusia viruksia.

Todellisen pitkittyneen nuhan tavallisin syy on äkillisen infektion jälkeensä jättämä tulehduspesäke. Pienillä lapsilla tulehdus on usein välikorvassa ja isommilla lapsilla poskionteloissa.

Myös allergia on mahdollinen pitkittyneen nuhan syy.

Se, kuinka paksua tai vetistä nuha on, ei juuri auta erottamaan pitkittyneen nuhan eri syitä.

Kurkkukipu

Kurkkukipu on merkki nielun tulehduksesta, joka voi rajoittua vain nieluun tai olla osa yleisem pää hengitystietulehdusta.

Isot lapset luonnollisesti osaavat kertoa kurkkukivustaan, mutta pienten lasten oireet ovat usein epämääräisiä: itkeskelyä, huonoa syömistä ja yöheräilyä.

Nielutulehduksen syy on yleensä virusperäinen, harvemmin on kyse bakteeritulehduksesta. Kurkkukipua aiheuttavia viruksia on kymmeniä, mutta bakteereita vain muutama, joista tärkein on streptokokki.

Sen aiheuttamaa nielurisatulehdusta kutsutaan angiinaksi.

Nielutulehduksen oireet ovat kuume, kurkkukipu ja suurentuneet imusolmukkeet kaulassa. Viruskuun syntyisiin tulehduksiin liittyy yleensä yskää ja nuhaa, joita angiinassa on harvemmin.

Angiinassa on sen sijaan nähtävissä nielurisoissa valkeita peitteitä, mutta niitä voi esintyä myös virussyntyisessä tulehduksessa.

Toisaalta anginassakaan peitteitä ei aina ole, vaan lapsella voi olla ainoastaan punoittava nielu.

Angiinaa esintyy harvoin alle 3-vuotiailla; se on pikemminkin kouluikäisten sairaus.

Kotikonstein angiinaa ei ole mahdollista erottaa virustulehduksesta, vaan se vaatii lääkärin tutkimuksen ja bakteeriviljelyn ottamisen nielusta.

Angiinan hoito vaati antibioottikuurin.

Virustulehduksesta kipeytynyttä kurkkukipua voi lievittää lämpimällä juotavalla ja kurkkupastilleilla. Angiinan varhainen toteaminen ja huolellinen hoito ovat tärkeitä, koska streptokokkibakteeri aiheuttaa monenlaisia vaikeahoitoisia jälkitauteja.

Yskä

Yskä on hengitystietulehduksen oire ja elimistöm keino poistaa limaa hengitysteistä.

Tavallisin yskän syy on ylähengitysteiden virusinfektio, multa yska voi olla merkki myös poskiontelotai välikorvantu lehduksesta tai allergiasta.

Yskiminen ei ole koskaan aiheetonta, vaan sille on aina syynsä.

Virusinfekti on alussa yskä on normaalisti kuivaa ärsytysyskää ja muuttuu limaisemmaksi lohkeavaksi yskäksi muutamassa päivässä.

Yskä voi olla myös kumeaa tai hauk kuvaa, jolloin se on merkki kurkunpäätulehduksesta.

Tallöin lapsen ääni on käheä änihuulten tulehduksen vuoksi ja sisäänhengitys voi olla vaikeutunutta. Pienet lapset parahtavat tällöin usein itkemään yskiessään, ja vanhemmat lapset kertovat yskimisen kos kevan.

Kipu aiheutuu tulehtuneesta nielusta, rinnasta tuntuva kipu taas on peraisin rintakehän lihaksista, ei itse keuhkoista.

Lapsilla yskä tuntuu usein tulevan syvältä.

Tämä johtuu sitä, etta hengitystiet tulehtu vat alaosistaankin.

Hengityksen vaikeutuminen, tihentyminen ja lievä vinkuminen viittaavat keuhkokorvanputkia ahtauttavaan tulehdukseen.

Kurkunpään virustulehdus aiheuttaa kumean, haukkuvan yskän ja äänen käheyden.

Toisinaan tähan liittyy sisäänhengityksen vaikeutuminen ja rohiseminen.

Useimmat lapset sairastavat kurkunpäätulehduksen kerran tai kahdesti, mutta joillakuilla lapsilla on taipumus saada niitä toistuvasti.

Jos ongelmana on äänen käheys ja kumea yskä ilman sisäänhengitysvaikeutta, paras hoito on vesihöyry.

Ilmankostutin kannattaa panna lapsen huoneeseen niin moneksi päiväksi kuin hänellä on oireita.

Jos ilmankostutin tai höyryhengityslaite kuumentavat vettä, on pidettävä huoli, ettei lapsi pääse polttamaan itseäan kuumalla vedellä.

Höyrytysta voidaan anta myös kylpyuoneessa suihkuttamalla, eikä vesihöyryn tarvitse

Hengitystietulehdukseen littyy eräillä lapsilla tihentynyt, ähkyvä ja toisinaan vinkuva hengitys.

Kyse on tällöin ahtauttavasta keuhkoputkentulehduksesta, jonka infektio on laukaissut. Keuhkoputkiin kertyy limaa, ja ne saattavat supistua kuten astmassa.

Tällaiset kohtaukset ovat yleisimpia alle kolmivuotiailla, ja useimmiten taipumus keuhkoputkien supistumiseen häviää lapsen kasvaessa.

Ahtauttavan keuhkoputkentulehduksen hoidoksi ei riitä vesihöyry, vaan lapsi on syytä viedä lääkärin.

Korvatulehdus

Välikorvatulehdus on lasten yleisin bakteeri-infektio.

Yli puolet lapsista sairastaa korvatulehduksen ainakin kerran elämassään ja monille se on toistuva vaiva.

Välikorvatulehdus kehittyy yleensä hengitystiein- fektion jälkitautina.

Nenanielun limaisuus aiheuttaa välikorvaan johtavan korvatorven toiminnan häiriön ja tukkeutumisen.

Tällöin nielussa eläville bakteereille syntyvät otolliset olosuhteet, jotka aiheuttavat korvatulehduksen. Välikorvaan kertyy märkää, sen ulkoseinana toimiva tärykalvo alkaa punottaa ja korva kipeytyy.

 Välikorvatulehdus on pienten lasten tauti, valtaosa sitä potevista on alle 5-vuotiaita, Korvatulehdusta on syytä epäillä, jos lapsi muutaman päivän nuhan jälkeen valittaa tai haroo korvaansa eikä nukkuminen onnistu, vaan lapsi heräilee jatkuvasti.

Isommilla lapsilla tärkeä oire on kuulon alentuminen.

Joka neljäs korvatulehdus on kuitenkin kivuton, eikä sitä voi lapsen käyttäytymisestä epäillä. Äkillinen välikorvatulehdus vaatii antibioottihoidon.

Muut lääkkeet ja hoitotoimet ovat toissijaisia, ja niiden käytto riippuu tilanteesta.

Jos lapsen korvaa särkee, hänelle voi antaa särkylääkettä (esim. ibuprofeenia) kivunlievitykseen, ja jos tärykalvo on ehjä, voidaan käyttää puuduttavia korvatippoja, Kun lapsen kipua lievitetään tehokkaasti, hän kykenee nukkumaan levollisesti ja saa voimia toipumiseen.

Myös lievä kohoasento nukkuessa lievittää tulehtuneen välikorvaontelon painetta.

Välikorvatulehduksessa on nestettä tai märkää tärykalvon takana, ja erite on joskus syytä poistaa.

Se tapahtuu tekemällä pisto tärykalvoon pienellä veitsellä.

Toimenpidettä tehostetaan imemällä välikorvaontelo tyhjäksi tulehduseritteestä.

Tärykalvopisto on lapselle kivulias toimenpide, ja tärykalvo onkin syytä puuduttaa ennen pistoa, jotta lapsi ei joutuisi turhaan kokemaan kipua.

Lapset, jotka ovat joutuneet kokemaan tärykalvopistoja ilman kivunlievitystä, tuntevat yleensä

voimakasta ja pitkään jatkuvaa pelkoa hoitohenkilökuntaa kohtaan.

Tärykalvon reikä umpeutuu itsestään lähipäivinä ja viimeistään parissa viikossa.

Tärykalvopisto voidaan tehdä myös lasertekniikalla ja tälloin aukko täykalvossa pysyy auki pitempään ja tulehduserite pääsee valumaan ulos välikorvaontelosta.

Korvaan ei tule päästää vettä ennen kuin on todettu tärykalvon umpeutuminen jälkitarkastuksessa. Suihkussa käynnin tai kylpemisen yhteydessä korvakäytävan suulle on hyvä laittaa rasvattu pumpulitukko tai apteekista saatava silikonitulppa.

Jälkitarkastus on jokaisen korvatulehduksen jälkeen välttämätön, jotta voidaan varmistua tulehduksen täydellisestä paranemisesta.

Lapsen allergiataipumus, vanhempien tupakointi, päivähoito suuressa ryhmässä ja yli vuoden ikään jatkuva tutin imeminen altistavat lasta toistuville korvatulehduksille.

Pitkään jatkunut oireeton korvatulehdus voi alentaa kuulon pysyvästi.

Lapsella on kuumetta


Kuume on useimmiten merkki elimistön tulehduksesta joka johtuu virusten tai bakteerien tunkeutumisesta elimistöön.
Yleensä se on ohimenevä ja lapselle vaaraton, jopa hyödyllinen ilmiö.
Infektio taudeissa kuume on osa elimistön puolustusreaktiota taudinaiheuttajaa vastaan.
Kuume itseasiassa tuhoaa viruksia ja bakteereita.
Kehon lämpotila vaihtelee vuorokaudenajan, ympäristön lämpötilan, vaatetuksen ja likkumisen mukaan melkoisesti.
Lapsi ei kovin helposti väsähda lievästä lämmönnoususta, vaan
jatkaa leikkejään vielä silloinkin, kun lämpöä saattaa olla 38 astetta ja ylikin
Kuumetta ei ole tarpeen alentaa lääkkeillä, mikali lapsi voi muuten hyvin eikä kärsi kuumeesta.
Jos kuume nousee yli 39 asteen, lapselle tulisi kuitenkin antaa kuumetta alentavaa lääkettä.
Kuumeinen lapsi tarvitsee lepoa.
Jos kuume on kovin korkea, lapsi ei jaksa enää touhuta, vaan vetäy tyy vapaaehtoisesti lepäämään.
Lapsen voinnin seurannan lisäksi on huolehdittava erityisesti sitä, että hän juo ritävästi
Juotava saa olla sokeripitoista energiantarpeen tyydyttämiseksi.
Lapselta on hyvä mitata lämpö ainakin kaksi kertaa päivässä.
Jos kuumetauti jatkuu pitkään lapsen yleisvointi kärsii tai erityisesti
jos hänen olemuksensa muuttuu lapsi on vietävä lääkäriin.
Kuumeista lasta hoidettaessa on hyvä muistaa että kuume on oire eikä tauti joten kuumeen aiheuttajan selvittely tytyy aina pitää mielessä.
kuumetaudin jälkeen lasta on hyvä pitää sisällä vähintään yksi kuumeeton päivä jolloin hän ehtii toipua ennen päiväkotiin tai kouluun menemistä.
Näin vältytään helpommin myös taudin pitkittymiseltä ja jälkitaudeilta.

Infektiokierteinen lapsi

Infektiokierteisellä lapsella on jatkuvasti nuhakuumeita, ja ne ovat tavallista hankalampia.
Hän saa jälkitauteina toistuvasti pitkittynyttä yskää ja nuhaa, korvatulehduksia, nielurisatulehduksia tai poskiontelotulehduksia.
Toistuviin infektiotauteihin sairas tuvan lapsen puolustusjärjestelmässä ei silti yleensä ole häiriöitä,    vaan tämä on ikään lityvä ja ohimenevä ilmiö.
Lasta tulisi tällöin hoitaa mahdollisuuksien mukaan kotona tai perhepäivähoidossa infektiokontaktien.
arpisuus voidaan todeta kliinisessä tutkimuksessa.
Hokkaimmin vähentävän tulehduskertoja joten siitä kannattaa keskustella korvalääkärin kanssa ajoissa.
Lapsen sairastuminen infektiotauteihin on osin yksilöllistä, mutta osaan sairastumisherkkyyteen vaikuttavista tekijöistä voidaan vaikuttaa.
Infektiokierteen ehkäisyssä on ensisijaisen tärkeää pyrkiä saneeraamaan lapsen elinympäristöstä ilmansaasteet yleisin.

Muita lasten tulehdussairauksia

Lasten vatsataudeista valtaosa on virusten aiheuttamia.
Lapsenäkillinen vatsatauti alkaa yleensä

huondovointisuudella, jolloin lapsi ei halua syödä mitään.

Pahoinvointi muuttuu usein oksenteluksi ja voi olla niin rajua, ettei lapsi kykene juomaankaan mitään tai oksentaa välittömästi juotuaan.
Alkuvaiheessa nestettä tarjotaan pieninä erinä ja tiheästi esimerkiksi lusikalla.
Oksentelu loppuu yleensä päivässä.
Sen rauhoituttua lapselle tulee antaa runsaasti juomista jotta mahdollisesti syntynyt nestehukka korjautuisi.
Aluksi ruoka tarjoillaan aivan pieninä annoksina.
Ripulointi ärsyttää usein ihoa peräaukon ympäriltä. vaippaikäisellä alapää pestään ja rasvataan suojavoiteella jokaisen vaipanvaihdon yhteydessä.
Myös isomman lapsen ihoa voi suojata rasvaisella voiteella.
Vatsataudin alussa lapsi on väsynyt ja nukkuu mielellään paljon. kun kuume on laskenut ja oksentelu ja ripuli lakkaavat lapsi toipuu nopeasti.

Lapsella on silmätulehdus

Jos silmä alkaa rähmiä kyseessä on useimmiten sidekalvon bakteeritulehdus.
Tulehdus voi myös tarttua muihin lapsiin minkä vuoksi päivähoidosta on syytä olla pois niin kauan kuin rähmimistä kestää.

Lapsella on virtsatietulehdus

Isoilla lapsilla kirvely virtsatessa ja tihentynyt virtsaamisen tarve viittaavat tulehdukseen mutta pienillä lapsilla oireet ovat usein epämääräisiä.
Vaippaikäisellä lapsella virtsan tuoksun muuttuminen tympeäksi voi olla merkki tulehduksesta.
Yleensä virtsatietulehdus hoidetaan suun kautta annettavalla antibioottilääkityksellä.
Virtsatietulehdukset voivat myös uusiutua.

Rokkotaudit joita lapset edelleen potevat

1. Vesirokko on erittäin tarttuva: tartuntaan riittää oleskelu samassa huoneessa ja esim.

perheessä tarttuminen on lähes sataprosenttisen varmaa.

tauti alkaa yleensä ihottumalla.
Vartaloon ilmestyypunoittavia paukamia.
Uusia paukamia muodostuu noin kolmen neljän päivän ajan.
Useimmilla lapsilla esiintyy lisäksi kuumetta ja kutinaa ihottuman puhjetessa kutina on lapselle kiusallinen vaiva vesirokon aikana.
Raapimisen seurauksena iho saattaa kuitenkin tulehtua ja vaatia antibioottihoitoa.

2. Tulirokko on streptokokki-bakteerin aiheuttama infektio.
Se on ainoa rokkotauti joka vaatii antibioottilääkityksen.
Oireita ovat kuume päänsärky nielutulehdus sekä ihottuma.
tulirokko paranee hyvin antibiooteilla ja jälkitaudit ovat erittäin harvinaisia.
hoitamaton tulirokko voi sen sijaan aiheuttaa useita vakavia jälkitulehduksia kuten nivel-,munuais- tai sydäntulehduksia.

3.

Vauvarokko eli kolmen päivän kuume on alle 2- vuotiaiden lasten virustauti, jonka aiheuttaja on herpes-6-virus.

Tauti alkaa 3 päivää kestävällä korkealla kuumeella, kuumeen laskiessa ilmaantuu punaläiskäinen tai näppyläinen ihottuma.

4.

Enteroviruksen aiheuttama rokkotauti, enterorokko, jota kutsutaan myos kasi- ja suutaudiksi.

Suun rakkulat voivat olla kivuliaita ja haitata lapsen syömista ja juomista.

Tauti paranee itsestään viikossa eikä jalkitauteja esiinny.

5.
Parvoviruksen aiheuttama parvorokko.
Ihottuma leviää vähitellen vartaloon ja raajoihin ja muodostaa verkkomaisia kuvioita ihoon.
Tauti paranee itsestään eikä aiheuta jälkitauteja.

6.
Mononukleoosi on viruksen aiheuttama infektio jossa esiintyy kuumetta kaulan imusolmukkeiden turpoamista.
Mononukleoosissa kuumeilu kestää yleensä noin viikon.
Mononukleoosi paranee kuitenkin itsestään.

Lapsen ihossa on vaivoja

Vaippaihottuma on virtsan tai ulosteen aiheuttama ärsytysihottuma.

Se ilmenee ihon punoituksena, jonman hoidoksi riittävät puhtaus, ilmakylvyt ja ihon ta eritteet eivät jää ärsyttämään lapsen ihoa.

ka voimakkuus vaihtelee aaltomaisesti.

Vaippaihottu perusrasvaus.

Vaippoja kannattaa vaihtaa useasti, jotMärkärupi on ihon bakteeritulehdus, jonka tyypillinen oire on märkivä ja rupeutuva näppylä iholla. Vauvoilla märkärupi voi vaivata laajempinakin punoittavina ja rakkulaisina ihoalueina.

Märkärupea voi esintyä missä tahansa kehonosassa, mut ta yleensä se alkaa kasvoista.

Se leviää kosketustartuntana esim.

lapsen hoitopaikassa.

Pienellä alueella esiintyvä märkärupi voidaan hoitaa antibiooivoi teella, mutta usein joudutaan turvautumaan myösvo suun kautta annettavaan antibioottilääkitykseen, jotta hoitotulos olisi pysyvä.

Ontelosyylät eli molluskat ovat viruksen aiheut tamia.

Ne näkyvät ihossa vaaleina näppylöinä, joissa on keskellä kuoppa.

Ne eivät yleensä aiheuta lapselle vaivoja.

Ontelosyylät paranevat itsestään, kun vain jaksaa odotella vuodenkin päivät.

Jos ontelosyyliä on runsaasti tai ne kutiavat ja tulehtuvat herkästi, lääkäri voi poistaa ne pihdeillä nyppimällä.

Syyliä on erilaisia, ja useimmiten niitä on jalois sa tai käsissä.

Myös ne ovat ihon virusperäinen sairaus ja paranevat ajan kuluessa itsestään.

Syyliä voi hoitaa laastareilla, voiteilla tai jäädyttämällä.

Syyhy on syyhypunkin aiheuttama erittäin kutiseva ihottuma, joka näkyy näppylöinä raajoissa ja vartalossa.

Joskus ihossa on myös silmin havaittaviaee punkin käytäviä.

Syyhyyn on olemassa tehokas paikallishoito, joka annetaan samalla kertaa koko perheelle.

Vaatteet ja liinavaatteet tulee pesta huolellisesti uusintatartunnan estämiseksi Täit vaivaavat päiväkoti- ja kouluikäisiä lapsia etenkin syksyisin.

Ne havaitaan yleensä hiuksissa esiintyvistä valkoisista saivareistaan (munistaan) Tyypillisimmillään täit asustavat hiusrajassa korvien takana.

Niiden esiintyminen ei välttämättä ole seurausta huonosta hygieniasta, vaan ne siirtyvät vaikkapa hattuhyllylla helposti päähineestä toiseen.

Täit paranevat niiden havittämiseen tarkoitetulla apteekissa myytävällä shampoolla.

Hoitotulos varmistetaan täikammalla, jolloin kuolleet täit ja saivareet saadaan pois hiuksista.

Lapsille on myös hyva neuvoa olla käyttämattä kenenkäan toisen päähinetta tai kampaa, jolloin täiden tarttuminen on epätodennäkoisempää.

Vuodevaatteet on syytä pestä huolellisesti uusintatartunnan välttämiseksi.

Kihomato on noin senttimetrin mittainen ja va jaan millimetrin levyinen valkea sukkulamato, joka elää suolen loppupäässa.

Tauti tarttuu munista, joita naaraat munivat peraaukon seutuun öisin.

Tartunnasta kestää oireiden alkuun jopa kaksi kuukautta.

Tärkein oire on kutina peräaukon seudussa etenkin isoisin.

Tauti varmistetaan etsimällä matoja ulostenäytteesta tai teippikokeella, jolloin lapsen peräaukon päälle asetetaan yön ajaksi teippi.

Teippi poistetaan aamulla ja tutkitaan, onko siihen yön aikana takertunut matoja tai munia.

Hoitona käytetään matokuuria.

Usein on syyta hoitaa koko perhe, ja vuodevaat teet on pestävä huolellisesti.

Aaltonen, M. ojanen, T. siven, T. vihunen, R. vilen, M. Lapsen aika. 2006. wernen söderström oy. Helsinki.

226-241s